Iltatähti SOO

Kuvat © Maija J., kiitos!

Kutsumanimi: Illa, Ilta
Rotu: suomenhevonen
Sukupuoli: tamma
Syntynyt/Ikääntyminen/Ikä: 7.6.2008/VARL
Säkäkorkeus: 159cm
Rekisterinumero: VH-
Väri ja Merkit:
Painotus: yleispainotus
Koulutustaso: Ko: He B, Re: 100cm, Me: 100cm
Saavutukset: -
Kasvattaja: Soojendav
Omistaja: Ziur
Asuintalli: Soojendav

Jotkut ovat sellaista nopeasti kyllästyvää sorttia. He saattavat esimerkiksi haluta uutta, kallista merkkilaukkua. Sitä sitten kinutaan ja sen takia itketään, uhkaillaan ja lupaillaan mahdottomia. Kun se arvokas laukku sitten on saatu, se kelpaa hetken hehkutuksen aiheeksi, mutta unohtuu yllättävän pian. Viikon päästä halutaan toista, entistä kalliimpaa, eikä sen "vanhan" laukun kanssa viitsi kävellä enää missään.
Tällaista nopeasti kyllästyvää sorttia on myös eräs suomenhevostamma, joka näillä sivuilla esitellään. Nimi sopii hevoselle todella hyvin: illalla tähti syttyy, mutta aamulla on hehkutus jo tipotiessään. Iltatähti SOO on ailahtelevainen ja vilkas luonne, joka ei jää paikalleen odottamaan muutoksia. Se haluaa toimintaa, mielipiteiden nopeista muutoksista huolimatta. Joskus yhteiselo tamman kanssa on vaikeaa…

Ilta asuu pihatossa, mutta välillä se majailee myös karsinassa. Neiti selvästi kaipaa asuinpaikan muutoksia, ja sille tekee ihan hyvää vaihtaa majapaikkaa välillä. Yleensä se menee niin, että ensin kuukausi pihatossa, sitten toinen karsinassa. Karsinassa asuessaan se ei vietä aikaa ulkona pihaton tarhassa, vaan pikkutarhassa tallin takana. Siellä on tammalle kaksi kaveria, joita se ei näe asustaessaan pihatossa. Usein tamma aloittaakin niiden kanssa hurjat leikit ja jälleennäkemisriehumiset, mutta jo seuraavana päivänä voi se pikkutarhan seura kyllästyttää.
Pihatossa ollessa Illan voi sitoa aitaan kiinni vetosolmun avulla. Varusteet löytyvät pihattorakennuksen takana olevasta ladosta. Tamma ei ihan täysin pysy paikoillaan, mutta asiaa auttaa heinät. Jos jättää riimunnarua sen verran pitkäksi, että Ilta ylettää päällään maahan, se voi syödä heiniä ja on silloin enemmän paikoillaan. Kireämmällä narulla ollessaan se liikkuu ja on hiukan hermostunut.
Harjaukseen Ilta on kyllästynyt aikoja sitten. Uudet harjat, mitä se ei ole ennen nähnyt, voivat herättää mielenkiinnon hetkeksi. Muuten tamma ei tunnu edes huomaavan, että harjoineen häärii siinä vieressä. Ilta tuntuu ratkaisuna tylsyyteensä kiinnittävän huomiota enemmän ympärillä tapahtuviin asioihin: lintuihin, toisiin hevosiin, pihan askareisiin, oraviin… Ja välillä, kun pihalla ei tunnu tapahtuvan mitään, voi tamma sitten alkaa liikuskella niin paljon kuin riimunnaru vain antaa tilaa. Paikallaan seisoessaan, kaikenlaista katsellessaan, Ilta ei säiky mitään. Se on tottunut näkemään mitä erilaisimpiakin asioita, ja tietää jo ettei niistä mitään pahaa seuraa. Voisi olla, että ainut mikä sitä enää hätkähdyttäisi, olisi hirvi tai karhu, tai sitten matalalla lentävä helikopteri. Niitä ei tosin onneksi turhan usein esiinny. Vaikka toisaalta, olisi se ihan hyvä jos Ilta niitäkin näkisi. Tottuisi vain…
Kavioiden nosto osaa joskus viehättää tammaa, mutta usein se on unettava asia. Kun hoitaja nojaa Illan jalkaa vasten ja käskee nostamaan, tamma kääntää päätään ja katsoo hoitajaa kiinnostuneena. Tai oikeastaan hoitajan peppua, senhän hevonen ensiksi näkee kavioita puhdistavasta hoitajasta. Kun Ilta sitten saa hetken pällistellä, selvästi huvittuneena, se suostuu nostamaan jalkansa ja kiinnostus asiaan on tipotiessään. Taas se alkaa etsiä niitä oravia tai lintuja, mitä tahansa kiinnostavampaa ulkona liikkuisikaan.
Satula ja suitset herättävät kiinnostusta. Ne ovat niin monimutkaiset kapistukset, että niiden katseluun ja turvalla tökkimiseen ei Ilta heti kyllästy. Tamma haluaa usein haistella satulaa, ennen kuin se nostellaan selkään. Kun satula sitten on selässä, ja vyötä aletaan kiristää, muistaa tamma äkkiä inhoavansa koko juttua: se alkaa luimistelemaan ja peruuttelemaan. Pullistele se ei kuitenkaan, joten yleensä vyön saa nopeasti kiinni. Hyvä tyttö, taputukset ja luimiminen on taas poissa. Suisia laitettaessa Ilta yrittää usein karkuun, se kääntää päätään pois ja tietoisena siitä, etteivät päitset ole enää kunnolla päässä, se yrittää kiemurrella ja liikuskella vaikka mihin suuntiin. Jos sitä vaikka pääsisikin irti… hoitajan on otettava pää määrätietoisesti kiinni ja oltava nopea kuolainten kanssa: Ilta kyllä repäisee sen päänsä pois muuten aika nopeaa. Kun kuolaimet ovat suussa, tamma tietää että peli on menetetty. Nyt olisi turha enää karata.

Karsinassa hoidettaessa Ilta on jo selvästi kyllästyneempi. Se näkee ulos vain ikkunasta, eikä näköala ole silloin kehuttavan suuri. Toisaalta, käytävälläkin voi tapahtua jotain mielenkiintoista… Siitä johtuu pyöriminen. Ilta ei osaa päättää, seuraisiko tallia vai ulkona tapahtuvia asioita. Jos tamman sitoo kiinni, se luimii ja steppaa paikoillaan, sekä voi purra. Hoitajan kannattaa siis pitää se vapaana, ja kulkea vain pyörimisen mukana.
Harjaus sujuu siis pyörittävissä merkeissä, mutta kavioiden puhdistuksen ajaksi Illan on pakko pysähtyä. Se voi pari kertaa yrittää riuhtoa jalkaansa irti hoitajan otteesta, mutta antaa pian periksi jos hoitaja on tiukkana ja pitää jalan ylhäällä. Luovuttamisesta Ilta ei tykkää, joten se voi hetken esitellä hapanta naamaa ja niskaan painettuja korvia.
Satula ja suitset eivät jaksa kiinnostaa niin paljoa, että pyöriminen loppuisi. Hoitajan roikkuessa satulan kanssa mukana Ilta voi vähän hermostua, "mitä se tuossa heiluu ja inhottava tuo selässä keikkuva kapistus". Vyön saa kiristettyä yllättävän nopeaa, sillä nyt tamma ei ehdi keskittyä sen inhottavuuteen. Suitset voivat olla sitten hiukan hankalempi pala, sillä pyörimisen lisäksi Ilta kääntää päätään pois melko taidokkaasti. Kun pää sitten on hoitajan "hallinnassa", painautuvat hampaat tiukasti yhteen… hoitajan helpotukseksi yleensä toimii temppu peukku-suuhun.

Ilta on pakko pestä ulkona, kun tallissa ei ole pesukarsinaa. Kiinni sidottuna tamma keskittyy enemmän ympäristöönsä, kun pesijään ja pesuun, joten se pysyy yllättävän hyvin paikoillaan. Vesi varmaan luo sen mieleen uusia kuvia ja ääniä, jotka se odottaa tulevan luonnosta. Hyvä harhakuvitelma hoitajalle, sillä pesun aikana ei yleensä tule juuri ollenkaan ongelmia.
Talvella peseminen on sitten paljon hankalampi juttu, kun pakkasten aikaan ei ulkona voi pestä jäätymisvaaran takia. Tallissa asuessaan Iltaa voi puhdistaa märin pesusienin, mutta karsinaa ei saa alkaa suuresti kastelemaan joten kunnon pesut jäävät kevääseen. Pihatossa asuessa Iltaa voi puhdistella pesusienellä, kun sitoo tamman ensin kiinni rakennuksen yhdellä sivulla olevaan puomiin (tarkoitettu hoitamista ja heiniä varten).

Ilta ei kyllästy pelkästään hoidettaessa. Se voi menettää mielenkiintonsa myös ratsastettaessa, ja usein tamman mieltä virkistetään erikoisilla esteillä, sekä uusilla kouluratsastuskuvioilla (jotka eivät edes saata kuulua kouluohjelmiin). Illan askeleet ovat päivästä riippuen joko reippaat ja pomppivat, tai sitten laiskat ja ei-niin-pomppivat. Uusien asioiden kanssa, tai riemastuneena vanhoista ihanista asioista, Ilta menee reippaasti. Toisaalta taas, jos samoja asioita junnataan sen mielestä liian pitkään, ovat askeleet hitaat ja laiskat, eivät yhtään etenemishaluiset. Tällöin ei raippakaan meinaa auttaa, ja reippaina päivinä siitä ei ole mitään hyötyä. Joten, usein raippa on täysin tarpeeton, mutta voi olla joskus mukana kaiken varalta.
Suusta repimistä Ilta vihaa, mutta pohkeita se kyllä kestää. Toki liian suuret pohjeavut saavat siihen vauhtia, mutta se ei hypi pystyyn tai kiihdyttele mahdottomia kuten jotkut tekevät. Repimisen Ilta veroittaa kieltäytymällä yhteistyöstä, esteeltä tai laittamalla pakin päälle. Jos mietitään, miten Ilta sopisi aloittelijoiden tunnille, voidaan se liittää vain talutusratsastukseen. Muuten voi olla, että kokematon on liikaa ohjissa kiinni ja turhaa painetta suuhun kasaantuu.
Esteillä Ilta on useimmiten reipas, mutta joskus voivat samat tylsät värikkäät puomit kyllästyttää. Tällöin kannattaa ottaa käyttöön muuri- tai risueste, joita käytetään kuitenkin sen verran vähän ettei Ilta niihin ehdi liikoja tutustua. Tamma ei mielellään ylitä esteitä ravissa, edes pieniä, vaan se yrittää aina laukkaan. Jos ratsastaja yrittää viedä tätä suokkia esteelle ravissa, Ilta vaihtaa laukkaan viimeistään pari askelta ennen hyppyä –silloin kun hoitaja keskittyy jo enemmän esteistuntaan kuin hevosen pidättämiseen. Muutenkin tamma tuntuu pitävän esteillä enemmän vauhdista kuin maltillisuudesta, se haluaisi suorittaa kaiken nopeasti ja sen kummempia asioita ajattelematta. Kummallisen näköiset esteet eivät Iltaa pelota, vaan se on ainoastaan enemmän kiinnostunut – ja vauhti lisääntyy. Joskus on käynyt niinkin, että radalla Ilta on päässyt hyppäämään erikoisen esteen kerran: radan loppuessa tamma on ryöstänyt ja syöksynyt suoraan sille ihanan erilaiselle esteelle. Eihän sitä hyppykertaa voi yhteen jättää. Valitettavasti tätä tapahtuu myös kisoissa, joten ratsastajan on oltava hereillä sataprosenttisesti siihen asti, että tulee alas selästä. Silloin Ilta ei enää riistäydy vapaaksi: se tuntuu inhoavan tyhjänä edestakaisin heiluvia jalustimia ja pitkiä ohjia joihin voi sotkeutua. Viisas tamma sinänsä.
Joillakin hevosilla on sellainen "ongelma", että ne eivät suostu hyppäämään jos estettä ei lähestytä suoraan. Ilta ei kuitenkaan tällaisia murehdi. Se hyppää lähes mistä suunnasta tahansa, erityisesti kummallisilla esteillä. Ainoa syy miksi Ilta kieltäytyy esteeltä tai pudottaa puomin on ratsastajan jäädessä repimään turhaan. Myötääminen on siis must juttu Illan kanssa.

Kouluratsastus on suunnilleen aina tylsää Illan mielestä. Aina samat kuviot ja kaavat, väistöt ja taivutukset… Mielenkiintoa on yritetty herättää laittamalla kentälle kierrettäviä ja väistettäviä tötteröitä, sekä tekemällä asioita jotenkin omalaatuisesti. Joskus on kokeiltu myös liikkeitä, jotka eivät kuulu kouluohjelmaan, mutta ovat hauskannäköisiä ja omalaatuisia. Sellaiset uudet jutut herättävät Illan vähäksi aikaa, mutta muuten se junnaa tylsistyneenä sen mitä osaa. Nykyistä paremmaksi sitä ei ainakaan saa, mielenkiinto puuttuu selvästi. Vauhti on usein hidas, Ilta kulkee laiskasti, eikä se juurikaan hikoa niin kuin esteillä. Tylsistyksissään se voi joskus yrittää ryöstää, saadakseen vauhtia elämään, mutta muuten se tekee unisen kuuliaisena sen mitä ratsastaja pyytää; oman taitonsa mukaan tietenkin.
Maastoreissut ovat asia jota Ilta rakastaa. Niihin se ei helposti kyllästy, mutta jos samaa polkua mennään viikko putkeen niin sen tylsistymisen sitten jo ymmärtää. Maastossa Ilta ei kuuntele ratsastajaa yhtä hyvin kuin kentällä, se keskittyy enemmän ympärillä tapahtuviin asioihin: "hei tuolla meni orava, onkohan täällä jäniksiä? Vau mikä pöllö!". Laukatessa Ilta voi yrittää ryöstää tuntiessaan vapauden kaikuvan hiljaisilla poluilla, mutta muuten se kyllä kulkee reippaasti ja pysyen siinä askellajissa mitä on määrätty. Maastoesteet ovat sanoinkuvaamatonta hupia, niille tamma suorastaan ryntää eikä haluaisi jättää taakseen. Uiminen on myös harvinaisen erikoista herkkua, ja sekin on asia jota Ilta rakastaa. Jos haluaa päästää tämän tamman "suosioon", kannattaa käyttää sitä usein maastossa, pelloilla tai metsissä, ihan sama kunhan pääsee pois kentältä!
Kisat ovat myös jännittäviä, näkee uusia hevosia ja paljon ihmisiä, sekä erilaisia esteitä kuin kotona. Kisoissa Illalla on enemmän virtaa, se hyppää korkeammalle ja laukkaa lujempaa kuin kotona. Kouluratsastukseen se ei kuitenkaan jaksaisi keskittyä, mutta sitäkin kisataan jotta kokemuksia karttuisi. Ja kisatunnelma on aina omalaatuisensa, Ilta tykkää kokea sen sähköisen ilmapiirin ja ihmisten huudot sekä väliaikamusiikin. Eikä tamma säiky, vaan ottaa kaikki äänet ja liikkeet uteliaana vastaan.

Eläinlääkärin ja kengittäjän seurassa ei Ilta kyllästy koskaan. Molempien eriskummalliset tavarat ja tavallisista hoitotoimista poikkeavat tavat ovat kiinnostavia, kiinnostavempia kuin ympärillä tapahtuvat asiat tai tallin toiminta. Eivätkä nämä ihmiset turhan usein vieraile, niihin ei ehdi tottua. Ilta seisoo kiltisti paikoillaan, mutta voi ymmärtää käskettävät asiat vähän hitaammin kuin tavallisesti. Kun pyytää nostamaan jalkaa, sen päässä tuntuu kumisen kymmenisen sekuntia ennen kuin tieto menee täysin perille, "ahaa tämä on tuttu homma".

Talutettaessa Ilta kulkee reippaasti taluttajan vieressä. Se ei rynni, paitsi ainoana poikkeuksena tulevat vain maastot. Ilta vaihtaa askellajia sen mukaan mitä taluttaja tahtoo, ja kulkee sitä vauhtia kun taluttaja kulkee. Jos taluttaja pysähtyy, voi Ilta ottaa pari askelta ennen kuin tajuaa itsekin jäädä paikoilleen. Joskus nopeampi reagointi olisi hyvä, esimerkiksi näyttelyiden kannalta ajatellen, mutta kun Ilta ei selvästikään ole näyttelyhevonen niin ei sitä sitten ihan hirveästi harjoitella.
Ilta ei siis oikein ole näyttelyhevonen. Se johtuu siitä, ettei tamma tykkää olla paikoillaan kun muut kiertelevät ja pällistelevät sitä. Se ei myöskään tykkää seisoa paikoillaan hoitajan puunattavana, ja salamavalo on juttu mitä se inhoaa (ja kuvaajiahan on hankala vältellä). Ravissa se ei meinaa pysyä, vaan tahtoisi mennä laukkaa tuntiessaan pienen jännityksen esittäjässä –joten näyttelyt on unohdettu suurinpiirtein kokonaan. Illasta ei siis voi tulla VIR MVA Ch-hevosta, muttei se arvonimi saa hevosen kelpaavuutta kokonaan ratkaista. Ilta näyttää paremmuutensa muilla tavoin kuin paikoillaan seisomisella. Se hyppii, mikä on kunnon kannaltakin järkevämpää!

Toisten hevosten seurasta Ilta osaa nauttia, mutta samaan aikaan myös vihata. Uusia hevosia nähdessään se voi olla innoissaan, mutta jo päivän päästä voi kaikki tuntua tylsältä ja ärsyttävältä. Silloin Ilta voi käydä kaverinsakin kimppuun –se on yksi syy miksei tammaa kannata pitää isoissa hevoslaumoissa ja suurtalleissa. Kiima-aikana se kuitenkin rakastaa oreja yli kaiken, eikä silloin suutu niille juuri mistään. Muuten tämä täti osaa kyllä komentaa poikia ja miehiä.
Uusia ihmisiä tavatessaan Ilta ei ole varautunut. Siitä on mukavaa tutustua uusiin persooniin ja olla näiden kanssa tekemisissä. Vanhemmat tuttavuudet se sitten luokittelee kahteen ryhmään: tylsät ja ihanat. Ihanat ryhmään pääsee viettämällä tamman kanssa hauskaa aikaa, maastoilemalla, hyppimällä erikoisia esteitä ja kuluttamalla paljon aikaa kaikkeen yhteiseen. Tylsiin kuuluvat pikavisiitin tekijät, koulunjunnaajat ja muut ei-niin-erikoiset ihmiset. Illan seurassa kyllä huomaa, kumpaan kastiin kuuluu. Ihanat saavat hirnuntaa tervehdyksiksi, sekä osaltaan iloisempaa käyttäytymistä: tylsät jäävät suurinpiirtein huomoitta.

Liikutus:
Ma kentällä juoksutusta Ti maneesissa kouluratsastusta
Ke kentällä esteitä
To kentällä kouluratsastusta
Pe maneesissa/kentällä esteitä
La maastoon
Su lepopäivä
Lepopäivänä laitumelle.

Suku
I: Suntuer's Första Konkurrent
E: Soojendav Clarisse Tatjana

Kilpailukalenteri
Kisattuja kisoja 0 joista sijoituksia 0.

Tekstit © Ziur
Kuvat © Maija J., kiitos!
Hosted by Kumisaapas.net.