MC Ahomansikka

Kuvat © Peppi S. , kiitos!

Virallinen nimi: MC Ahomansikka
Kutsumanimi: Mansikka
Rotu: suomenpienhevonen
Sukupuoli: tamma
Syntynyt/Ikääntyminen/Ikä: 01.06.2008/VARL
Säkäkorkeus: 145 cm
Rekisterinumero: VH-
Väri ja Merkit: musta
Painotus: kouluratsastus
Koulutustaso: Re 90cm Me 80cm Ko Va B
Kasvattaja: Irvikissa / MC Suokit
Omistaja: Ziur
Asuintalli: Soojendav

Luonnekuvaus

Usein, voisi sanoa että melkeimpä aina, nimi annetaan varsalle tutustumatta siihen tarkemmin. Joskus nimi sitten sopii pikkuiselle, sen luonteeseen ja ulkonäköön, koko olemukseen. Joskus taas käy niin, että nimi tuntuu olevan mahdollisimman kaukaa haettu. Se ei sovi hevoselle ollenkaan, ei sitten edes väkisinkään vänkäämällä, mutta ajan myötä nimeen totutaan eikä sen sopivuutta mietitä.
Mc Ahomansikka. Nimi kuulostaa rauhalliselta. Tulee mieleen kaunis, hiljainen, hiukan sumuinen näkymä luonnosta. Ja siellä maassa, pienenä ja loistavan punaisena, on se mansikka. Mc Ahomansikka ei ole hiljainen, vaan se loistaa muiden joukosta omalla tavallaan. Tamma on nimittäin erittäin näppärä, ei sormistaan, vaan suustaan. Sitä ei niin vain pidättele tarhan portit ja riimunnarut, vaan se on oikea mestari lukkojen ja solmujen avaamisessa.

Karsinassa hoidettaessa Mansikka voi yrittää pyöriä ja liikkua silloin tällöin. Se voi esimerkiksi suunnata karsinan ovelle, ja yrittää saada sitä auki nopeasti ja hiljaisesti, niin ettei hoitaja huomaa mitään. Saatuaan karsinan oven auki se on sitten menoa, Mansikka tuntee tallin ulko-oven ja pian se ottaa ilon irti vapaudesta. Se voi karauttaa läheisiin metsiin ja pysyä hukkateillä parikin tuntia. Yleensä tamman sitten löytää pieneltä lammelta, se on siellä uimassa ja leikkimässä. Porkkanan voimalla suokin saa sitten tulemaan luokseen, ja.. hetkinen, tämä ei kuulu hoidettaessa-osioon.
Harjauksesta tamma pitää. Se ei kuitenkaan jää paikoilleen nauttimaan asiasta, vaan puuhailee samalla omiaan, mitä milloinkin keksii tekemiseksi. Sisällään se kuitenkin nauttii, se näkyy tamman ilmeestä. Silmät ovat levollisemmat ja rauhallisemmat kuin yleensä, ja korvat pysyvät hörössä eivätkä kääntyile koko aikaa. Kaviot Mansikka nostaa myös kiltisti, niiden kanssa ei ole koskaan tullut mitään ongelmia. Satulaa tamma voi hiukan pakoilla, ja vyötä kiristettäessä pullistella, mutta puremaan ja potkimaan se ei rupea. Kuolaimia Mansikka ei mielellään ota suuhun, ja se on hyvin taitava sylkäisemään ne nopeasti pois sillä aikaa kun muuta osaa suitsista laitetaan.
Käytävällä hoidettaessa Mansikka puree koko ajan ketjuja, joilla se on kiinnitetty käytävän reunalta toiselle. Se suunnittelee selvästi karkaamista, eikä lopeta touhuaan sitten millään. Harjauksen ja kavioiden puhdistuksen kanssa ei käytävällä tule mitään ogelmaa, mutta satulavyötä kiristettäessä ei pullistelu lopu. Myöskin suitset tuottavat yhtä suuren ongelman kuin karsinassakin hoidettaessa, ehkä vielä suuremmankin. Nimittäin käytävällä ollessaan Mansikka ajattelee olevansa vapaampi kuin karsinassa, ja se liikkuu niin paljon kuin mahdollista ja yrittää päästää karkuun. Se kääntää päätään poispäin suitsista ja yritää purra kiinnitysketjuja. Kun hoitaja ottaa sen päästä kiinni ja yrittää pitää sitä alhaalla, Mansikka tekee juuri päinvastoin: se kiskaisee päänsä irti ja nostaa sen mahdollisen korkealle, kurottaa kaulaansa niin ylös kuin vain voi.
Mansikka asustaa pihatossa, joten hoitaja voi hoitaa sen myös pihattorakennuksessa. Rakennuksen yhdellä seinällä on paikka, minne hevosen voi sitoa riimunnarusta kiinni. Jos riimunnarun jättää löysälle ja Mansikalle tuo heiniä, se pysyy hoidettaessa kiltisti suitsimista lukuunottamatta. Jos taas riimunnarun laittaa kireälle ja melko lyhyelle, ei kestä kauankaan kun Mansikka on jo näprännyt sen auki ja lähtee pihalle, eikä anna enää sen jälkeen helpolla itseään kiinni.

Ratsastettaessa Mansikka puree lähes koko ajan kuolaimiaan. Sen askelet ovat melko pomppuiset mutta reippaat, ja tammaa ei koskaan voi sanoa laiskaksi. Ei se myöskään ole kuuma, vaan ainoastaan perusreipas suomenhevonen. Ainut paikka, milloin Mansikka kuumuu, on pitkä esterata korkeilla esteillä, sekä maastoesteet ja uiminen.
Mansikka on melko vahva suustaan. Sen kanssa ei kannata ottaa repimiskilpailuja, sillä tuntiessaan turhan repimisen suussaan Mansikka alkaa peruuttelemaan ja temppuilemaan. Tammaa kannattaakin ratsastaa enemmän pohkeilla ja istunnalla. Vaikkei Mansikka ole herkkä kyljistään, se silti tottelee paremmin sinne saatavia apuja kuin suuhun tulevia.
Muiden hevosten kanssa Mansikka ei järjestä kilpailuja. Se ei välitä, vaikka joku laukkaisi sen ohi, vaan jatkaa rauhallisesti omaa menoaan. Raippaa ei Mansikalla tarvitse koskaan käyttää, eikä kannatakkaan, sillä siitä kapineesta tamma ainoastaan hermostuu.
Esteillä Mansikka kuumuu, ja liikkuu entistä reippaammin kuunnellen vieläkin normaalia vähemmän suuhun tulevia apuja. Se osaa arvioida esteen etäisyyden ja hyppykohdan hyvin itse, ratsastajan ei tarvitse sitä pohkeilla patistella hyppäämään. Mansikka hyppää hiukan "nykivällä" tyylillä, se melkein kuin kiskaisee itsensä hyppyyn. Laskeutuminen on hiukan töksähtävä, mutta kun tähän tottuu, ei asiaa edes huomaa. Mansikka on samanlainen ratsastettava niin maneesissa kuin kentälläkin. Kisoissa se on hiukan hermostunut, ja tekee tavallista isompia loikkia mutta pudottaa tämän ansiosta harvemmin.
Kouluratsuna Mansikka ei ole yhtään hullumpi. Se tarvitsee kuitenkin selvät avut pohkeista ja istunnasta, ja suuhun tulevat avut saavat vain olla kaiken tukena, eivät pääapuina. Mansikka tykkää väistöistä, ja se osaa ne loistavasti. Tamma vaihtaa helposti asekellajista toiseen, eikä pahemmin hidastele volteilla ja sen kaltaisilla kuvioilla. On kuitenkin asioita, jotka eivät niin helposti sujukaan. Mansikka ei esimerkiksi mene kovin helpolla muotoon, eikä se taivu ihan tuosta vaan. Myöskin taka- ja etuosakäännökset ovat liikkeitä, joista se ei pidä ja siksi ne eivät mene ihan niin hyvin kuin muut.
Maastossa Mansikka on rauhallinen, ei ollenkaan säikky. Se menee rauhallisesti siihen asti, kunnes laukataan. Laukkapätkän jälkeen se haluaa lisää laukkaa ja voi olla aika vaikea pitää käynnissä tai ravissa. Uimista Mansikka rakastaa, ja se laukkaa suoraan veteen päästessään rannalle. Maastoesteet kiinnostavat tätä suokkia myös kovasti, se kuumuu pelkästä innostuksesta ja suorittaa kaiken iloisesti töksähtelevillä hypyillään. Maastossa Mansikalla ei kuitenkaan kannata hypätä yhtä isoja kuin kentällä tai maneesissa, sillä tamma kompuroi melko helposti polulla oleviin juurienpätkiin ja kiviin.

Pesusta Mansikka pitää myös, se seisoo kuitenkin kiltisti paikoillaan koko tämän hoitotoimenpiteen ajan. Eläinlääkäri ja kengittäjä eivät sitä paljoa kiinnosta, vaan päässä pyörii koko ajan erilaiset karkausyritykset. Näille ihmisille tamma on kuitenkin kiltti.
Talutettaessa Mansikka kulkee rauhallisesti taluttajan vierellä. Se ei rynni tai hidastele, vaan kulkee sitä vauhtia mitä käsketään. Kaikki ei kuitenkaan ole ihan niin hohdokasta tässä asiassa, vaan tammalla on tapana purra riimunnarua aina kun vain mahdollista. Karkaaminen mielessä, taas.
Mansikka asustaa pihastossa, ja portin avaamistaitojen takia on tehty pieniä järjestelyjä. Pihaton portissa on kolme säppiä, jotka pitää muistaa laittaa kiinni, sekä yksi puu, joka vedetään tarhan portin eteen. Tämä yleensä pitää Mansikan tarhan puolella, mutta halutessaan olla varma voi myös kiinnittää portin vielä metalliketjulla. Mansikkahan ei ole ainut tarhassa asustava..

Maanantaina Mansikalla mennään kouluratsastusta kentällä, maneesiin siirrytään vain erittäin huonolla säällä. Pieni sade ei Mansikkaa hidasta, mutta jos kentän pohja on huonona, maneesi on turvallisempi vaihtoehto.
Tiistaina on sitten vuorossa kouluratsastus kentällä, taas kerran sään mukaan. Koulua mennään vaativa b'n mukaan, sekä opetetaan uusia liikkeitä. Vaativa koulutunti siis, jossa ei hevosta säästellä.
Keskiviikkona vuoroon astuu maneesi, jossa mennään kevyesti kouluratsastusta: kerrataan vanhoja asioita, mennään ihan rennosti ja nautitaan onnistumisista. Ei hikipinkojunnaamista.
Tostai on maastopäivä. Reipas maastolenkki, joskus jopa esteiden kera, niin että tamma saa mennä vauhdilla. Tätä maastolenkkiä ei ole lepotarkoitukseen, vaan töitä tehdään kunnolla maastossa. Maisemanvaihdoksen takia ei mennä kentällä tai maneesissa.
Perjantai on kouluratsastusta, maneesissa tai kentällä ratsastajan toiveiden mukaan. Tunti kehittävä, muttei erityisen raskas tai liian kevyt.
Lauantaina kevyt maastolenkki on poikaa! Viikon jälkeen pääsee hauskaan, mukavaan ja rentoon maastoon nauttimaan olosta. Ratsastajan mielen mukaan saa käydä kesällä uimassa, mutta muuten jätetään maastoesteet ja sellaiset välistä. Laukkapätkät sallittuja, kunhan ei ihan hikisinä juosta.
Sunnuntai on ansaittu lepopäivä, mutta poikkeuksia löytyy: jos sunnuntaisin on kisoja, niin silloin kisataan! Lepopäivää Mansikka viettää laitumella tai tarhassa.

Suku
E: MC Tuiki Tuiki Tähtönen
Ei: Ennenkuulumaton evm
Ee: Koskaan Nähty evm
Eei: Tuntematon evm
Eee: Tuntematon evm

I: MC Tuiske
Ii: Tuntematon evm
Ie: Saturomanttinen evm
Iee: Tuntematon evm
Iei: Tuntematon evm

Mansikan isä on rautias sph-ori MC Tuiske. Se on melko hyvin menestynyt ihanaluonteinen ori, ja asustelee Tuikkeen ja Mansikan tavoin MC-Suokeissa. Voit lukea lisää Tuiskeesta sen sivuilta, täältä.

Mansikan isän emä, Saturomanttinen, oli maailman ihanin tamma. Se syntyi 11.08.1995 ja oli varsasta asti aivan mahtava luonne. Se oli kiltti, rakasti ihmisiä, ja kaikki rakastivat sitä. Aloittelijat pystyivät menemään sillä ja se oli täydellinen opetusmestari, mutta kokeneemmille se ei silti antanut mitään ilmaiseksi. Se yritti aina parhaansa ja yleensä onnituikin, tamma keräsi nimittäin reilut 50 kouluratsastussijoitusta luokissa helppo C-helppo A vuosien 1999-2005 aikana. Saturomanttinen kuoli tapaturmaisesti estekisoissa 1.3.2006 ollessaan vain 11-vuotias. Tamma ehti jättää jälkeensä upean orivarsan, joka myöhemmin nimettiin MC Tuiskeeksi. Tuiskeessa on nähtävissä Saturomanttisen rakenteen -ja luonteenpiirteitä.

Mansikan emän isä, Ennenkuulumaton, on kesäkuussa vuonna 1985 syntynyt musta suomenpienhevosorii oli varsin upea yksilö. Se loisti niin koulussa kuin esteilläkin, ja osasi näyttäytyä edukseen, vietteli kaikki tammat (kuin ihmisetkin) kilometrin säteellä, tuli kantakirjatuksi vuonna 91, voitti suomenratsujen koulukilpailut kolmena vuonna peräkkäin, astui 17 tammaa joista puolet vahingossa ja ehtipä ori myös kokeilla ravurinuraa - tosin huonolla menestyksellä. Ennenkuulumatonta kuvaamaan ei riittäisi pelkkä sana upea, koska vaikkakin se sitä oli, oli se myös niin paljon muuta. Aikansa upein suomenpienhevosori kuoli vanhuuteen joulupäivänä 2006.

Mansikan emän emä, Koskaan Nähty, on melkolailla nimensä veroinen. Sph-ori Ennenkuulumaton astui sen vahingossa keväällä 06, minkä seurauksena syntyi "MC*n menestynein vahinkovarsa" MC Tuiki Tuiki Tähtönen. Koskaan Nähty ei ole kilpaillut koskaan, vaikka siltä sujui nuorempana koululiikkeet helppoon A'han asti ja rataesteitä se loikkasi jopa 95 senttiä. Koskaan Nähty syntyi vuoden 1989 alussa, ja viettää nyt eläkepäiviään harrastehevosena Lapissa melko lähellä MC-Suokkien tallia. Tuikkeen lisäksi Koskaan Nähdyllä on kaksi jälkeläistä, ruunikko tamma Koskaan Kuultu ja liinakko ori Koskaan Ikinä, joista tammavarsan isä on Ennenkuulumattoman vanhimman jälkeläisen Ei Kiinnosta'n jälkeläinen.
© Irvikissa

Kilpailukalenteri
Ainoastaan sijoitukset, joita tällä hetkellä 7 kappaletta.

09.10.2008 - KRJ - kutsu - Va B - 10/100
08.10.2008 - KRJ - kutsu - Va B - 6/100
07.10.2008 - KRJ - kutsu - Va B - 10/100
07.07.2008 - KRJ - kutsu - He C - 5/70
07.07.2008 - KRJ - kutsu - Va B - 2/254
24.06.2008 - KRJ - kutsu - He A - 3/37

17.06.2008 - ERJ - kutsu - 100cm - 7/50